Sikiön kehitys ja syntymä

Jos yhdyntä tapahtuu samaan aikaan kuin ovulaatio (= munarakkulan puhkeaminen ja sitä seuraava munasolun irtoaminen munasarjasta), voi seurauksena olla raskaus. Jotta näin tapahtuisi, siittiöiden on uitava kohdun kautta munanjohtimeen (tuba uterina) ja kohdattava siellä munasolu.

Munasolu liikkuu munanjohtimen pinnalla olevien värekarvojen ajamana munanjohtimessa kohti kohtua. Tavallisesti hedelmöittyminen tapahtuu munanjohtimessa. Hedelmöittymisaikaa on vähän, sillä munasolu elää noin yhden vuorokauden ja siittiöt muutaman vuorokauden. Hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kuuden vuorokauden kuluttua ovulaatiosta kohdun limakalvoon. Hedelmöittynyt munasolu jakautuu kahtia, ja näin syntyneet uudet solut jakautuvat edelleen. Tässä vaiheessa puhutaan alkiosta (embryo). Alkion uppoutumiskohtaan kohdun limakalvolla kehittyy istukka.


Istukka

Istukka (placenta) huolehtii koko raskauden ajan sikiön kasvusta ja kuona-aineiden poistosta. Istukka kasvaa ja sen rakenne muuttuu koko olemassaolonsa ajan. Raskauden lopulla istukan suhteellinen paino on yleensä noin 1620 % sikiön painosta. Sikiön verenkierrosta istukkaan huolehtii napanuorassa kulkevat kaksi valtimoa ja yksi laskimo. Sikiön veri ei pääse istukassa normaalisti suoraan kosketukseen äidin veren kanssa, vaan veri virtaa istukan nukkalisäkkeiden (villusten) hiussuonissa ja äidin veri kohdun lihasseinämän ja istukan välisessä raossa.

Sikiön ja äidin välinen hengityskaasujen, ravinteiden ja kuona-aineiden vaihdunta tapahtuu istukan nukkalisäkkeiden ja niiden verisuonten ohuiden seinämien läpi. Tärkeä asia on, että äidin verenkierron kunto ja riittävän verimäärän ohjautuminen istukkaan on sikiön normaalin kasvun ja kehityksen edellytys.

Äidin käyttämät alkoholi ja huumausaineet pääsevät istukan läpi ja voivat vahingoittaa sikiötä. Myös tupakointi raskausaikana on vaarallista sikiölle. Huumeita raskausaikana käyttäneen äidin lapsi voi syntyessään olla huumeiden vaikutuksessa ja lapselle tulee riippuvuusoireita.



Sikiö

Useimmat elimet ovat muodostuneet, kun hedelmöitymisestä on kulunut noin kuusikymmentä vuorokautta. Sen jälkeen seuraa kasvukausi ja puhutaan sikiöstä (fetus).

Alkiossa on melko varhain kolme kerrosta. Ulkokerroksesta (ektodermi) syntyvät mm. ihon pintasolukko, karvat ja kynnet monet rauhaset sekä hermosto. Keskikerroksesta (mesodermi) muodostuvat erityyppiset tukikudokset, lihakset, veri, verenkiertoelimet sekä pääosa virtsa- ja sukupuolielimistä. Sisäkerroksesta (entodermi) syntyvät mm. ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden pintasolukko.

Kolmen viikon iässä sikiön sydän alkaa sykkiä ja jo kahden kuukauden kuluttua se näyttää ihmiseltä. Sikiöllä on silloin jo pää ja raajat sormineen ja varpaineen. Myös eri elimet ovat muodostuneet. Sikiö kelluu koko kehityksensä ajan sikiökalvojen ympäröimässä sikiövedessä. Sikiövesi suojaa sikiötä ja mahdollistaa sikiön liikkeet, jotka äitikin voi tuntea.

Raskaus kestää tavallisesti neljäkymmentä viikkoa viimeisten kuukautisten alkamisesta. Viimeisten raskauskuukausien aikana sikiö kasvaa 3-5 kg:n painoiseksi ja noin puolen metrin mittaiseksi. Kahdeksannella kuukaudella sikiö kääntyy kohdussa pää alaspäin.



Synnytys

Kun synnytyssupistukset ovat säännölliset ja tulevat useammin kuin kerran kymmenessä minuutissa, synnytys on lähellä. Kun sikiökalvot repeävät, sikiövesi valuu ulos. Kohdun lihasten supistuminen, jota äiti vatsalihaksillaan auttaa, työntää lapsen ulos emättimen kautta. Napanuora sidotaan ja katkaistaan. Sikiökalvot ja istukka tulevat ulos lapsen jälkeen. Kun vastasyntynyt parkaisee, sen keuhkot täyttyvät ilmalla ja se alkaa hengittää.

Synnytys on yleensä kivulias äidille ja monet haluavat epiduraali- eli selkäydinpuudutuksen. Muita kivunlievitysmenetelmiä on mm. ilokaasu.

Synnytyksessä voi tulla erilaisia ongelmia. Äidillä voi olla liian kapea lantio, sikiö voi olla perätilassa, napanuora voi olla kiertynyt sikiön pään ympärille tai esim. sikiön sydämen syke hidastuu. Ongelmatilanteissa voidaan yrittää nopeuttaa synnytystä ns. imukuppisynnytyksellä. Yleensä kuitenkin tehdään keisarileikkaus eli sektio. Sektio voidaan sopia etukäteen, jos tiedetään mahdollisista ongelmista tai voidaan joutua tekemään hätäsektio, jos esim. napanuora on kiertynyt sikiön pään ympärille.

Sektiossa yleensä käytetään selkäydinpuudutusta ja viilto tehdään poikittain alavatsalle. Hätäsektiossa joudutaan äiti nukuttamaan ja tekemään ns. alakeskiviilto eli navasta häpyliitokseen kulkeva pystyviilto, koska tämä viilto on nopeampi. Hätäsektiossa lapsi pitäisi saada ulos seitsemässä minuutissa ja kyseessä voi olla sekä äidin että lapsen henki.

Suurin osa synnytyksistä on kuitenkin tavallisia alatiesynnytyksiä. Syntymän sanotaan olevan lapselle elämän traumaattisin kokemus. Lapsi syntyy lämpimästä kohdusta ahtaan reitin kautta kylmään maailmaan. Napanuoran kautta saatu ravinto korvataan äidin rinnoista imettävällä maidolla, jota äidin rintarauhaset alkavat synnytyksen jälkeen erittää. Äidinmaidossa on ravinteiden lisäksi myös vasta-aineita, jotka suojaavat sikiötä erilaisilta infektioilta.

Aki ja Pertti 9E
Mariko, Anna ja Niina 9F

Lähteet
Nienstedt ym.: Ihmisen fysiologia ja anatomia, WSOY Porvoo 1999 Leinonen ym.: Koulun biologia Ihminen, Otava Keuruu 1999
Kantero ym.: Lasten sairaanhoito, WSOY Porvoo 1997